Suomalainen hinnoittelu ja tasapäistäminen saa minut karkaamaan ulkomaille palvelun ja tehokkuuden perässä.

Luen, tai ainakin aloitan, noin kymmenen kirjaa viikossa. Suurin osa kirjoista on englanniksi, mutta joskus joukkoon mahtuu yksittäinen suomenkielinenkin kirja, jos se sattuu löytymään iBookstoresta tai Amazonista.

Voisin aivan yhtä hyvin viedä kirjaostokseni kirjakauppaan tai ostaa kirjani suomalaisesta e-kirjakaupasta, mutta en tee niin. Yrittänyt olen kyllä ja viimeisin yritykseni koski Finlandia -voittaja Oneironia sekä Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä. Oneironia ei sillä hetkellä saanut mistään sähköisessä muodossa, kun taas Neljäntienristeys löytyi hintaan 16,99 €. Se on aika paljon e-kirjasta.

Vaikka Nostalginen osa minua haluaakin saada kirjansa kovakantisena, en silti raaskinut ostaa pursuilevaan kirjahyllyyni kirjaa, josta en välttämättä edes pitäisi. Saati, että maksaisin e-kirjasta enemmän kuin kymmenen euroa.

Miksi siis tällaisena kirjojen myynnin vaikeana aikakautena valitsen rahojeni käyttämisen ulkomaalaisiin kirjoihin, kun suomalaiset kustantamot omien sanojensa mukaisesti ovat lähellä konkurssia?  

Tämä johtuu puhtaasti siitä, että suomalaiset kustantamot eivät halua tai eivät osaa tuottaa minulle sopivaa, viihdyttävää kirjallisuutta. Jos kustantamon ainoat valintakriteerit kirjoilleen ovat dekkari tai potentiaalinen Finlandia -voittaja, niin minut voi suosiolla laskea pois sen potentiaalisista asiakkaista.

Luin aivan loistavan haastattelun eräästä divariyrittäjästä ja hänen kommenttinsa:  ”Kyllä nuoret lukevat, mutta en minäkään lue sitä mitä äitini” pysäytti minut ajattelemaan omaa äitiäni ja itseäni. Teininä kahlasin äitini kirjahyllystä jokaikisen Anni Polvan kirjan ja luinpa myös Angelique -sarjan kaikki kaksitoista kirjaa, mutta nyt aikuisena meidän makumme kirjallisuuden suhteen ei enää kohtaakaan. Äitini ostaa Hirvisaaren tai Utrion kirjan yhtä tunnollisesti kuin kaksikymmentävuotta sitten, mutta minä en pysty edes ensimmäistä sivua lukemaan niistä. Sen sijaan hilaan itseni ilta toisensa jälkeen Amazonin sivuille ja täydennän Kindle -kokoelmaani.

Väite, että nuoret eivät lukisi, ei siis minustakaan pidä paikkaansa. Nuorille ei vain ole mitään viihteellistä luettavaa, enkä ihmettele, koska ei meille kaikille aikuisillekaan sitä löydy. Jos minä ostan e-kirjoina noin kymmenen kirjaa viikossa ja jokainen kirja maksaa noin 4-12 euroa, niin paljonko rahaa suomalaiset kustantamot menettävät pelkästään vuodessa? Voisin hyvin kuvitella, että kaltaisiani ruuhkavuosia eläviä naisia, joiden hetkellinen pako arjesta on kirja, joka saa hymyn huulille, riittäisi täällä pohjoisessa maassa ihan kohtuullisesti. Pitäisikö suomalaisten kustantamojen aloittaa mittava asiakastyytyväisyystutkimus ja oikeasti perehtyä palvelun tuottamiseen sen taiteen tuottamisen sijasta?

Kustannukset, kirjojen tyyli ja ylipäänsä kirjallisuuden tuottamisen tavoitteet voisi miettiä uudelleen vuodelle 2017. Tänä päivänä kuulemme liikaa pahoja asioita uutisista, joten miksi emme voisi vain nauttia iloisista ja onnellisista asioista, joita voimme saada kirjoista? Kuka oikeasti jaksaa lukea Suomen sodasta vuosi toisensa jälkeen tai aina palata historialliseen draamaan Utrion kanssa?

Haluaisin lukea oman aikani naisista, jotka elävät yhtälailla hektistä elämää tässä vielä hektisemmässä maailmassa. Jos se on pinnallista, niin sitten olen pinnallisen kirjallisuuden ystävä, enkä ymmärrä taiteesta mitään. Eikä sekään varmasti ole huono asia.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s