Opiskelu ei ole helppoa

Nautin oppimisesta. Minusta on ihanaa saada uusi kirja käteen tai istua alas kuuntelemaan luentoa.

Valitettavasti tämä ihanuus ei ole saatavillani enää niin helposti kuin aikaisemmin. Perhe-elämä ja työ sekä oma kirjoittamisharrastukseni vievät ison osan ajastani. Silti olen pystynyt suorittamaan erilaisia näyttötutkintoja ja käymään erilaisissa seminaareissa oman työni ohessa. Niistä olen ylpeä ja monta kokemusta myös rikkaampi.

Jätin aikoinani ammattikorkeakouluopinnot kesken, koska perhe-elämä, työnteko ja aikuisuus eivät vain sopineet päiväopintojen kanssa samaan yhtälöön. Koulusta itsestään pidin todella paljon ja luennoitsijat Laureassa olivat loistavia.

Uusin aluevaltaukseni on viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa. Ajattelin, että aikuisille suunnattu opiskelu on varmasti kehittynyttä ja järjestelmällistä, kuten aikaisemmatkin opintoni ovat olleet. Todellisuus ainakin toistaiseksi on ollut lähinnä mielenkiintoinen ja osittain jopa hupaisa. Tunnistan asennevammani, joka vaatisi tehokkuutta myös tähän yliopistolliseen opiskeluun.

Uusi asia minulle on myös kirjallisuuden haaliminen kirjastoista. Hypin tasajalkaa riemusta, kun löysin tenttikirjan e-kirjana. ”Tästä varmasti lähtee verkko-opintoni loistavasti käyntiin”, ajattelin. Pettymykseni oli suuri, kun minulle selvisi, että kahta muuta kirjaa ei e-kirjana ollut mahdollista saada. Tietenkin ensimmäisenä ryntäsin kirjaston verkkosivuille paniikissa ja pistin kaikki mahdolliset kirjat varaukseen. Luennoitsija vakuutteli jo ensimmäisellä luennolla, että kirjaa on hyvin saatavilla yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa, mutta tiesin jo siinä vaiheessa, että minulla ei olisi mitään mahdollisuutta päästä sinne. Tavallinen arkipäiväni, alkaa kuuden aikaan aamulla ja päättyy kahdeksalta illalla, ei mahdollista tunnin (jos siinäkään ajassa edes ehtisi) mittaista karkaamista kirjan perässä Helsinkiin.

Luennoitsijan vastaus murheeseeni oli alentuva, mikä oli minulle täysi yllätys. Niin huonoksi ihmiseksi en ole tuntenut itseäni pitkään aikaan. Eikä minun edes pitäisi tuntea oloani huonoksi. Olen aikuinen ihminen, ansaitsen elantoni työlläni, olen hyvä äiti ja oletettavasti hyvä ystävä, joten minulla ei pitäisi olla huono omatunto siitä etten pääse pääkirjastoon hakemaan typerää (vanhanaikaista) kirjaa pystyäkseni osallistumaan verkkokeskusteluun. Onneksi Sellon kirjasto pelasti tilanteen ja kirjani ovat tänään noudettavissa.

Opiskelun kuuluisi mahdollistaa oppiminen riippumatta henkilöiden perhetilanteista tai fyysisestä sijainnista.

Lisäys alkuperäiseen tekstiin klo 21.29

Sain varaamani kirjan kirjastosta. Se on väärää painosta 😂 Ei siis kovin vahvasti ala tämän rouvan yliopisto-opinnot tällä kertaa. Toivottavasti en saa kovin suurta sanktiota tästä hyvästä. Ehkäpä anon vapaapäivän töistä ja raahaan sen hanurini sinne pääkirjastoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s