Onnistuminen luo paineita, riittääkö keskinkertaisuus?

Riemullani ei ole rajoja. Onnistuin kirjoittamaan kohtuullisen esseen aiheesta, josta en ollut mitään mieltä.

Lähtötilanne oli jo itsessään haasteellinen, koska olen aina jotain mieltä kaikesta, mutta Yleisradion toiminta ja rahoitus oli nyt sellainen aihe, josta en ollut mitään mieltä. Tarkastelin aihetta vielä kansainvälisen vertailun näkökulmasta, mikä ei sekään ollut ihan helppo valinta, mutta kuitenkin enemmän minua kuin itse pääaihe.

Tässä on johdantoni aiheeseen:
Viime aikoina on ollut esillä keskustelua yleisradion riippumattomuudesta ja rahoituksesta. Suomessa Yleisradiolla on erittäin korkeat tavoitteet, laajat tehtävät ja tiukka rahoitus, mikä tekee Yleisradion toiminnasta haasteellista muuttuvassa mediamaailmassa.Kari Karppinen, Marko Ala-Fossi, Anette Alén-Savikko, Jockum Hildén, Johanna Jää- saari, Katja Lehtisaari & Hannu Nieminen (2015, 7) mainitsevat teoksessaan Kenen media?, että keskustelua on herännyt erityisesti Yleisradion rahoituksesta, lehdistön tulevaisuudesta ja tekijänoikeuslain muutoksesta. Heidän mukaansa viestintäpolitiikka koskettaa yhä useammin myös tavallisten ihmisten arkielämää.Yleinen keskustelu yllä mainituista asioista voisi saada enemmän sisältöä, mikäli tunteiden ollessa kuumimmillaan, pystyttäisiin vertaamaan muualla euroopassa voimassa olevia käytäntöjä objektiivisesti. Se ei kuitenkaan tule ratkaisemaan julkisten palveluiden tuottamisen koko ongelmaa, joten tarkastelen tässä esseessä hieman yleisradion toimintaa Suomessa ja käyn läpi kansainvälisen vertailevan tutkimuksen hyötyjä ja haasteita. 
Aloitin esseen koostamisen hyvissä ajoin ja tutustuin pääaiheeseen eli Yleisradioon selaamalla sen verkkosivuja. Niistä ei kovin paljon irronnut, mutta sain silti jotain kasaan. Pettymykseni kohdistui enemmän uutisten sisältöarvoon kuin Yleisradioon itseensä. Jäin kaipaamaan löytämissäni uutisissa syvällistä ja asiantuntevaa sisältöä. Liian monet löytämistäni artikkeleista oli hyvin suppeasta näkökulmasta tarkasteltuja.
Yleisradion tehtäviksi on lueteltu muun muassa monipuolisen ja kattavan julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmiston tuottaminen. Sen lisäksi palveluiden pitää olla saatavilla kaikille yhtäläisin ehdoin. Yleisradio itse kertoo verkkosivuillaan ja vuonna 2015 tekemässään raportissa (Yleisradio ja journalismin tulevaisuus: joukkoistettu raportti 2015, 5), että Yle on olemassa, jotta kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus saada tietoa ja oikeus sivis- tyä. Samassa julkaisussa mainitaan, että Yle olisi monipuolinen, vallankäyttäjiä kriittisesti seuraava ja kaupallisista intresseistä vapaa julkisen palvelun media, joka on läntisen demokratian keskeinen voima.
Viimeaikainen keskustelu pääministeri Juha Sipilän painostuksesta toimittajaa kohtaan Terrafame -asiassa antaa aivan toisenlaisen indikaation. Hallintoneuvoston puuttuminen keskusteluun syö mielestäni Yleisradion uskottavuutta riippumattomana toimijana varsinkin, kun hallintoneuvoston tehtäviin kuuluu ennen kaikkea strateginen johtaminen, ei sisältöön puuttuminen (www.yle.fi). Yleisradion rahoitusta ja tehtäviä tarkastellessani sekä viimeaikaisia verkkolehtiartikkeleita lukiessani odotin löytäväni viittauksia muihin pohjoismaihin. Uutisartikkelit, jotka viimeisten kahden vuoden ajalta käsittelivät Yleisradion rahoitusta, eivät viitanneet muualla euroopassa voimassa oleviin käytäntöihin. Mielestäni tässä kohtaa Yleisradio on epäonnistunut tehtävässään, koska osa keskusteluista olisi voinut saada monipuolisemman näkökulman, mikäli kansainvälistä vertailua olisi tehty. 
Välillä olin niin jumissa kirjoittamisen kanssa, että vain selasin lähdekirjaani edestakaisin tai surffailin artikkelista toiseen. Muutaman kerran soitin ystävälleni Kirsille, jotta hän haastoi minua ajattelemaan asiaa eri näkökulmista. Oli vaikeaa hahmottaa suomalaista mallia, kun ei ollut mitään mihin verrata käytäntöjä ja siitä se idea sitten lopun esseen kirjoittamiseen tuli. Opettaja vielä laittoi minulle palautteeseen, että olisin voinut lisäksi vertailla eurooppalaisia rahoitusmalleja, mutta niistä en löytänyt mitään sisältöä. Tässä on loputkin esseestä, josta siis sain kolmosen eli keskinkertaisena mennään. Koen silti onnistuneeni erinomaisesti, koska aihe oli minulle niin vieras. Nyt on painetta saada seuraavatkin esseet vähintään kolmosen arvoisiksi.
Vaikka tuntuu siltä, että paras tapa löytää Yleisradion toimintaa liittyviä ratkaisuja, olisi tehdä kansainvälistä vertailevaa tutkimusta, ei se silti ratkaise kaikkia ongelmia. Jokaisessa tutkimusmenetelmässä on omat haasteensa ja Karppinen (2015, 100) korostaa, että suunnittelussa tulee huomioida maiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Tällaisia saattavat olla maiden poliittiset ja taloudelliset tilanteet, korruption määrä ja tietenkin jokaisen maan oma kulttuuri. Karppinen (2015, 102) kuitenkin esittää Alasuutariin & Qadiriin (2004, 10) viitaten, että vertailu muihin maihin on viestintäpoliittisessa päätöksenteossa tapa arvioida esimerkiksi lakien toimivuutta. Olin pettynyt, kun Kansalaisaloite, joka vaati Yle-veron lakkauttamista vuoden 2016 alussa (www.mtv.fi, 17.2.2016) ei ollut herättänyt Yleisradiota käyttämään mahdollista vertailevaa tutkimusta selittämään Yle-veroon liittyviä asioita. Kansalaisille ei välttämättä ole ollut selvää, miksi julkisten palveluiden tuottamista kannattaa rahoittaa verovaroin. Yleisradion oma toimimattomuus tässä asiassa on saattanut edelleen rohkaista negatiivista keskustelua liittyen Yleisradion rahoitukseen.
Uusi malli julkisten palveluiden tuottamiselle
Suomalainen malli, jossa yksi ainoa kansallisen julkisen palvelun yhtiö saa kaiken julkisen rahoituksen, voi olla aikansa elänyt. Ala-Fossi (2015, 169) tuo esiin mallin, jossa on yllä mainitun lisäksi kaupallisesti rahoitettuja, valtakunnallisia radio- ja tv-toimijoita, joilla on myös laaja julkisen palvelun tehtävä. Mielestäni kansainvälisen vertailevan tutkimuksen avulla voitaisiin löytää uusi, monipuolisempi ja riippumattomampi malli julkisten palveluiden tuottamiselle. Riskinä kuitenkin on, että tutkimuksen tuloksia vääristellään. Karppinen (2015) viittaa Kantolan (2014) tekstiin poliittisesta tutkimustulosten vääristelystä, jossa Kantolan (2014) mukaan on mahdollista, että tutkimustuloksesta poimitaan itselleen sopivia esimerkkejä ja vertailukohtia, joita voidaan käyttää vääristämään yleistä keskustelua. Tällaista keskustelua, jossa kansainvälisiin vertailuihin ja tutkimuksiin perustuvia suosituksia käytetään valikoivasti poliittisen oikeuttamisen välineenä, voidaan mielestäni pitää kansainvälisen vertailevan tutkimuksen suurimpana ongelmakohtana. Myös jo suunnitteluvaiheessa valitut, poliittisesti merkittävät painopisteet, muokkaavat tutkimuksesta saatavia tuloksia eivätkä tällöin anna riittävän rehellistä kuvaa kokonaistilanteesta. Tutkimuksen lopputulos on silloin paljolti kiinni siitä kuka tutkimuksen tekee ja miten tutkittava aihe tai alue rajataan. Haastetta kansainväliselle tutkimukselle tuo myös Karppisen (2015) mainitsemat useita maita kattavat tutkimukset, jotka perustuvat tilastoihin tai maiden välisten erojen yleisluontoiseen kuvailuun. Niistä ei mielestäni saada riittävää kuvaa ellei tulosten tulkinnan vaiheessa pystytä riittävästi huomioimaan mahdollisia muita tuloksiin vaikuttavia tekijöitä. 
Yhteenveto esseeni lopussa: Julkinen keskustelu Yleisradion tehtävistä ja rahoituksesta on mielestäni erittäin tervetullutta. On hyvä nostaa esiin kysymys Yleisradion omistajuudesta, uskottavuudesta ja riippumattomuudesta, mutta ikävää oli huomata kuinka vähän keskusteluissa käydään läpi muissa maissa voimassa olevia käytäntöjä. Yritysmaailmasta lähtöisin oleva malli, jossa lainataan olemassa olevia tehokkaita toimintamalleja ja hyödynnetään niitä omassa toiminnassa, olisi mielestäni oikea lähestymistapa myös Yleisradion rahoituksen ja toiminnan tarkastelussa. Vaikka kansainvälinen vertaileva tutkimus olisikin kallista, siitä saatavat tulokset avaisivat varmasti julkisten palveluiden tuottamisen haasteita tavalliselle kansalaiselle. Yleisradio voisi tässä suhteessa myös tehostaa omaa viestintäänsä ja kertoa toiminnastaan ja tavoitteistaan avoimemmin. Jollain tasolla Yleisradio on epäonnistunut organisaatioviestinnässään, kun keskustelua Yleisradion merkityksestä pyörittävät kansalaiset ja poliitikot, ei Yleisradio itse.
 Jos sinulla on aiheesta mielipide, jaa se kanssani. Luen mielelläni muitakin näkökulmia aiheesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s