Vesirokkoisen kolmevuotiaan viihdyttäminen vie mehut tavisäidistä, mutta opettaa arvostamaan arkea

Maanantaina ajattelin, että kyllähän näitä töitä pystyy tässä tekemään samalla, kun poika leikkii paloautoilla. Olin väärässä.

Lapseni vesirokko vaikuttaisi olevan siitä helpoimmasta päästä.

Näppyjä on vain muutama ja kuuumettakaan ei ole nimeksikään. Onneksi otimme vesirokkorokotteen, kun sitä neuvolassa tarjottiin. Eilen terveydenhoitaja kertoi, että se yleensä helpottaa vesirokon oireita, jos ei kokonaan estä sitä tarttumasta. Ongelmaksi muodostuu lapseni energiamäärä. Sitä meinaan riittää ainakin minun pojallani. Eilen onneksi satoi lunta, niin tänään saimme kulutettua energiaa lumitöissä.

Aamumme alkaa pallon potkimisella.

Ja kyllä, voimme potkia palloa sisällä, koska alakertamme on tavallaan kellarissa. Sekään ei tosin riitä, joten lenkitämme koiran yhdessä ja kävelemme etanavauhtia. Koira on hieman ihmeissään, mutta kiltisti odottaa, että poikani pysyy vauhdissa mukana. Päikkäreihin mennessä olen itsekin jo niin väsynyt, että nukahdan poikani viereen kesken tuiki tuiki tähtösen.

Kotiäitiys on positiivisesti stressaavaa työtään rakastavalle äiti-ihmiselle.

Poden huonoa omaatuntoa, kun ehdin juuri ja juuri lukaista meilit sähköpostistani ja siihen jää työpanokseni. Muutaman sairaslomapäivän jälkeen olen muistuttanut itseäni siitä, kuinka paljon pidänkään työstäni ja työkavereistani. Harvoin löytää sellaista työpaikkaa, jonne menee aina yhtä mielellään ja josta pois oleminen on kuin katkaisisi oikean kätensä.

Päiväkodilla on erityinen merkitys vilkkaan kolmevuotiaani elämässä.

Leikin mielelläni poikani kanssa, mutta en taida riittää hänen kokopäiväiseksi viihdykkeekseen. Hän kyselee vähän väliä kavereidensa perään, erityisesti hyvän ystäväni pojan kuulumisia, joka myös viettää viikkoaan vesirokossa.

Arjen arvostaminen on tärkeää.

Tällainen sairastaminen ei ole meille tavallista. Se on jo, kolmannen päivän taittuessa iltaan, onnistunut muistuttamaan minua niistä asioista mitä yleensä pidän itsestään selvinä, kuten työpaikka, lapsen päivähoito, kirjoittaminen ja opiskelu. Yritän arvostaa arkeani enemmän sellaisena kuin sitä elän, joka päivä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s