Siivoamisen jalo taito

Eilen tuskastelin, kun en löytänyt Marie Kondon kirjaa KonMari, puhelimeni e-kirjakaupasta, ibookstoresta. Pakkohan se sitten oli lähteä kohti Suomalaista kirjakauppaa, jotta sain kaivettua kirjan käsiini.

Sitä ennen tosin selasin muutaman blogikirjoituksen läpi, jotka löytyivät verkosta. Erityisesti Oma koti valkoisen -blogissa oli todella hyvä kirjoitus kyseisestä kirjasta. Kannattaa lukaista, koska tässä kirjoituksessa en mene sisälle kirjan ideologiaan, vaan pohdiskelen enemmän omia siivoustaitojani.

Äiti opetti siivouksen tekniikat, mutta ei järjestelyä

Ensimmäiset muistikuvani siivoamisesta ovat tietenkin lapsuudesta, kuten monella muullakin. Olin ehkä kymmenen, kun äitini opetti viikkaamaan, mankeloimaan ja imuroimaan. Muutava vuosi siitä ja opin pesemään pyykkiä sekä laittamaan tiskikoneen päälle. Nämä ovat elämän perustaitoja, mutta osaamisesta huolimatta huusholli on välillä kuin pommin jäljiltä. Mistä tämä johtuu?

Marie Kondo kirjoittaa, että on kahdenlaisia ihmistyyppejä. On niitä, jotka eivät osaa heittää mitään pois ja tietenkin niitä, jotka eivät osaa laittaa tavaroita paikoilleen. Toki myös  variaatioita löytyy siten, että ei osaa heittää mitään pois eikä osaa laittaa tavaroita paikoilleen. Näiden lisäksi hän nostaa esiin ajatuksen tavaroiden järjestelemisestä ja luopumisesta, jotka ainakin osittain pystyin allekirjoittamaan.

Vaikka me osaamme siivota, ei se silti tarkoita, että meillä olisi aina siistiä. Jonkun pitää opettaa myös taitoa järjestää tavarat fiksusti ja heittämään pois sellaiset kamat, mitkä eivät enää tuota iloa tai lisäarvoa. Monelle meistä työelämä opettaa tämän asian, niin minullekin.

Ensimmäisessä työpaikassani huoltoasemalla piti osata hyllyttää ja se jos mikä opettaa muuten järjestelemään. Kaiken on mahduttava hyllyyn, mitä on tilattu, koska varastotilaa ei ole. Järkevää ja erittäin opettavaista. Osaan järjestää. Check!

Jätä pois sellaiset tavarat, mitkä eivät tuo iloa

Aion pyrkiä vähentämään tavaramäärän  minimiin. Perheellisenä ja työssäkäyvänä äitinä se voi olla aikamoinen haaste, mutta aion onnistua. Ei ole mitään järkeä säilyttää tavaraa, joka ei tuo iloa itselle tai perheelle. Tässä asiassa Marie Kondo on ehdottoman oikeassa. Siksi uskon, että tavaroista luopuminen ei tule olemaan meidän perheessämme ongelma.

Olemme mieheni kanssa molemmat kierrättämisen kannalla eikä meillä ole ongelmaa luopua turhista huonekaluista, vaatteista puhumattakaan. Osaan luopua. Check!

Miksi ne kamat eivät sitten löydä omille paikoilleen?

Härdellistä se kaikki lähtee. Se on ensimmäinen todella merkittävä asia, joka liittyy pommin räjähdykseen kotona. En pysty keskittymään, kun muksu kiljuu jaloissa tai koira pakenee leluautoa niin, että kukkaruukut kaatuvat ja matot ovat solmussa. Tällöin jää tavarat minne sattuu, kun käsillä olevaan tilanteeseen on puututtava. Siinä vaiheessa, kun tilanne on selvä, olen jo unohtanut sen mitä olin tekemässä ja siirryn uuteen asiaan.

Illan päätteeksi kierrän koko kämpän ja ripustan loput pyykit, viikkaan vielä yhden pyyhkeen, kerään juomalasit ja lautaset tiskikoneeseen ja hoidan loppuun kesken jääneen istutusprojektin. Illalla on mahdollisuus pysähtyä ajattelemaan ja muistella, että mitkä kaikki hommat jäivät kesken, kun oli jotain akuutimpaa edessä, mutta se ei auta päivällä käsillä olevaan kaaokseen.

Siivouspäivänä on pakko saada asunto tyhjäksi, jotta edes yksi asia valmistuisi kerralla ja kunnolla. Olen pyrkinyt pistämään kaikki talon miehet pihalle, mutta se ei tietenkään ratkaise arjen siisteysongelmia.

Tämä on selvä kipukohta ja asia, jossa on pakko tsempata. Haaste vastaanotettu, check!

Kohti täydellistä mielenrauhaa

Minulla on vielä puolitoista kuukautta aikaa sisäistää KonMari -ideologia, joten olen erittäin positiivisella mielellä. Silmissäni vilkkuu seesteinen, puhdas ja järjestelmällinen koti, jossa ei koskaan tarvitse miettiä, että miksi tuo kahvikuppi jäi tuohon pöydälle.

Otan tämän projektin haltuun tekemällä ensin taustatutkimusta, puuttumalla epäkohtiin ja lopulta toteuttamalla loistavan strategiani. Eihän tässä voi enää epäonnistua.

ps. Kaikki minut tuntevat, tietävät, että kahvikuppeja syntyy kuin sieniä sateella sinne, missä olen istunut 😀 Ehkä Marie Kondo opettaa minut pois siitäkin paheesta.

Kuva on Pixabaystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: