Pelosta voi löytää vahvuutta – After Dark Helsinki oli elämys

Se oli normaali iltapäivä, kun bongasin ystäväni Facebook -seinältä päivityksen. Hän oli käynyt tutustumassa kuvaajan kanssa After Dark Helsingin toteuttamaan kauhuelämykseen The Motel eli Motelli. Hetken mielijohteesta pistin viestiä ystävilleni, että kiinnostaisiko heitä lähteä kokeilemaan. Heitähän kiinnosti.

Vasta tehtyäni ilmoittautumisen aloin oikeasti miettiä mihin olinkaan lupautunut. Epäilys nakersi mieltäni, mutta sain lohtua ystävieni herjanheitosta whatsapissa. En olisi tapahtumassa yksin.

Ehdin saada itseni psyykattua rohkeaksi, kunnes luin vahvistusviestissä olleen vastuuvapauslomakkeen uudelleen. Se oli pitkä kuin nälkävuosi, enkä ollut jaksanut käydä sen englanninkielistä versiota verkkosivuilla niin tarkkaan läpi.

Tässä siitä lyhyt ote: Osallistun After Dark Helsinki -elämykseen vapaaehtoisesti. Olen tietoinen osallistumiseen liittyvistä riskeistä ja tunnen elämyksen luonteen.

Olen tietoinen, että elämyksessä saatan kohdata ahtaita tiloja, ahdistavia tilanteita, simuloitua väkivaltaa, kovia ääniä, keinotekoista savua/usvaa, voimakasta kielenkäyttöä, seksuaalisia viitteitä ja/tai kosketusta, fyysistä kontaktia näyttelijöiden kanssa, voimakkaita hajuja, altistumista vedelle tai muille nesteille, ryömintää, sidontaa, valon välkettä. Olen tietoinen, että vaatteet voivat likaantua kokemuksen aikana. 

Tietoisena After Dark Helsinki -elämykseen liittyvistä riskeistä ilmoitan, että vapautan järjestäjän ja sen edustajat kaikesta vastuusta minulle mahdollisista aiheutuvista terveyteen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, liikkumisen vapauteen, omaisuuteen ja varallisuuteen kohdistuvista vahingoista, sisältäen mahdollisen kuolemantapauksen.

Tuon jälkeen pelkoni moninkertaistui. Mitä siellä elämyksessä oikein oli tarkoitus tapahtua?

Tuntematon pelottaa enemmän kuin nykyhetki

Kaikista kauhuskenaarioistani huolimatta päädyin elämyksen Motelliin. Se oli kuin suoraan Stephen Kingin kirjoista ja 80 -luku oli vahvasti läsnä. Jos olet vasta menossa kyseiseen elämykseen, niin tämän pidemmälle ei kannata lukea 😉

Elämyksen alussa meille kerrattiin Motellin säännöt ja annettiin avaimet. Kun tajusin, että meidät erotettaisiin, meinasin pyörtyä. Onnistuin esittämään rohkeaa ja jopa kävelemään eteenpäin. Olin varma, että säikähtäisin niin pahasti, että sydämeni pysähtyisi.

Yksin huoneessa, joka oli selvästi miehen hotellihuone, yritin harhauttaa aivojani tutkimalla kaikkea mahdollista. Vastasin myös puhelimeen, jonka vanha pirinä sai minut hyppäämään melkein kattoon. Nostalgista olotilaa oli mahdotonta paeta, mutta niin myös kasvavaa jännitystä. Mitä minun oli tarkoitus tehdä huoneessa?

Erinäisten sattumusten johdosta koin parhaaksi mennä piiloon vaatekaappiin, joka oli huoneessa. Älkää edes kysykö miksi! Se oli oikea ratkaisu ja pääsin suorittamaan elämystä eteenpäin. Koin olevani vahvempi, mitä pidemmälle elämystä elin eikä jännitys ollut enää niin ylitsevuotavaa.

Ystäväni olivat huomattavasti rohkeampia ja heidän aktiivisuutensa ansiosta haluni piiloutua ei ollut niin vallitseva. Taidan olla aikamoinen pelkuri todellisuudessa. Elämys opetti, että tosipaikan tullen minä taidan olla se kaveri, joka kuolee ensimmäisenä.

Eräässä tehtävässä, joka muistutti aikalailla pakohuonetyyppisiä pelejä, onnistuimme rikkomaan avaimen. Tämä seisautti koko toiminnan hetkellisesti ja sooloilimme elämyksessä edestakaisin osaamatta päästä eteenpäin.  Sen johdosta elämyksen loppu tuntui menevän liian nopeasti. Asioihin ei ehtinyt reagoida ja yhdessä vaiheessa ihmettelin omia reaktioitani, jotka eivät tuntuneet luontevilta. Tämä taisi johtua kiireen vaikutelmasta.

Niinhän sitä sanotaan, että tuntematonta pelkää enemmän kuin käsillä olevaa ja näin kävi minunkin tapauksessa. Vaikka sätkyin kaikkea liikkuvaa, kovia ääniä sekä kosketusta, en ollut enää kauhun vallassa. Elin elämystä täysillä ja ajoittain pystyin irtautumaan todellisuudesta kokonaan. Tästä suuri kiitos loistaville näyttelijöille sekä uskomattomalle lavastukselle!

Näin jälkikäteen on sanottava, että koettujen tunteiden kirjo yllätti. Olin osannut varautua pelkoon, jopa kauhuun, mutta empatia, kiitollisuus ja lopussa koettu helpotus olivat sellaisia, joihin en ollut osannut varautua. Taisin jäädä koukkuun, koska olen jo varannut liput seuraavaan kauhuelämykseen, vaikka eräässä lehtiartikkelissa mainittiinkin tämän Motel -esityksen olleen toistaiseksi kaikkein kevyin.

Pelkojen voittaminen tuntui hyvälle.

Tästä pääset lukemaan toimittajan kertomuksen kokonaisuudesta.

One thought on “Pelosta voi löytää vahvuutta – After Dark Helsinki oli elämys”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s