Tuska Open Air Metal Festival 2018

Tuska festivaali Helsingin Suvilahdessa on muodostunut kesäni kohokohdaksi. Festivaalille on tyypillistä rauhallinen meininki, ystävällisyys, laadukas ruoka ja vielä parempi musiikki. Yhtäkään huonoa bändiä ei lavalle nouse.

Järjestäjät varoittelivat pitkistä jonoista rannekkeen vaihtamisen ja sisälle pääsyn yhteydessä, mutta mitään sellaista ei enää iltapäivällä (15.00) ollut nähtävissä. Perjantain starttasi minun osaltani tyylikkäästi Turmion kätilöt, joiden tempo veti takapuolen liikkeeseen puoliväkisin.

Päivän toinen suosikki oli itselläni Arch Enemy. Hieman säröääniä kuului seuralaiselta, mutta pistän sen vain nostalgian piikkiin. Omasta näkökulmastani uudistuminen oli bändille vain hyväksi ja Alissa istuu porukkaan oikein mukavasti. Päivän pettymys oli Tribulation, joka ei kyllä meikäläistä sykähdyttänyt mihinkään suuntaan, vaikka makeasti rokki soikin.

Lauantai oli Tuskassa ihan omaa luokkaansa ja reilumman väkimäärän huomasi heti. Saavuin paikalle, kun Beast in Black aloitteli omaa settiään ja jaksoin odottaa, että Gojira taputteli oman osuutensa illan pääesiintyjänä.

Täydellinen yllättäjä ja uusi tuttavuus Tuska festivaaleilta oli Carpenter Brut. Aika mielenkiintoinen setti heillä. Seuraava Spotify -lista joutanee sisällyttämään heidät, jotta pääsen enemmän sinuiksi homman kanssa,

Lauantaipäivän tunnelmia voit vilkaista myös Tuskan omilta sivuilta: Tuska-lauantai houkutteli 13 000 metallifania.

Ainoa negatiivinen asia oli sää. Kylmä tuuli ja satunnainen tihuttelu aiheuttivat varpaiden ja sormien jäätymistä eikä mikään mahti olisi saanut minua jonottamaan taksiin. Onneksi Tuskan porukka oli ilmoittanut, että tällainen metallitapahtuma löytyy Suvilahdesta, koska takseja löytyi jonosta asti ja pääsi suoraan kävelemään niistä ensimmäiseen.

Muutoinkin palvelut ja systeemit olivat jälleen vimosen päälle. Vessoihin ei tarvinnut kertaakaan jonottaa minuuttia pidempään, ruokaa sai suoraan tiskiltä (vielä laadukasta sellaista eikä mitään spydäriä) ja tuli sitä samppanjaakin joutua.

Black Dining ylitti itsensä tänä vuonna ja vaikka meillä ei ollut pöytävarauksia, pääsi syömään molempina päivinä alle 15 minuutin jonottamisella. Ruoka tuli pöytään niin nopeasti, että pikaruokaravintolakin olisi kateellinen tehokkuudesta ja laatu niin maukasta, että suorastaan harmittaa, kun kyseiseen paikkaan ei pääse syömään kuin yhtenä viikonloppuna vuodessa.

Tällaiselle iäkkäämmälle daamille Tuska edustaa laadukasta fiilistelyä, elämyksellistä viikonloppua ja nostalgisia hetkiä. Enpä ole missään vieraillut elämäni aikana niin uskollisesti, kuin Tuskassa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s