Eskapistin ajatuksia elämästä.
Minulla on paljon syitä olla kiitollinen vuodesta 2017, joka on nyt jäänyt taakse. Minulla on perhe, joka käsittää paljon enemmän kuin meidän pienen ydin ryhmämme, johon kuuluu puoliso, neljävuotias poika ja kultainen noutaja.
Continue reading ”Rikkain on se, jolla on mahtavimmat ystävät”
Talven vesisateinen lauantaipäivä on kidutuspäivä. Pihalla on kurjaa eikä ole mitään tekemistä. Joulun alla kaupoissakin on liikaa ihmisiä.
Lentoneen pyörien osuessa maahan, ryöpsähtää parvi perhosia vatsanpohjaani. Olen ollut täällä ennenkin ja minulla oli ikävä.
Continue reading ”Praha vie sydämen, jos vanhat linnat ja katedraalit ovat suosikkilistallasi”
Ennen kaikki oli toisin. Viisitoista vuotta sitten vain seuralla ja juhlinnan syyllä oli väliä, nyt illalta hakee muutakin kuin nopeaa nousuhumalaa ja ikimuistoisia jatkoja.
Continue reading ”Asiakaskokemus nolla: kallista ja hankalaa vai edullista ja helppoa?”
Ensimmäinen festarikokemukseni oli 2000 -luvun alussa Helsingin makasiineilla järjestetty Tuska -festivaali. Sinne ei jonoteltu eikä siellä örvelletty, ainakaan pahasti.
Continue reading ”RockFest 2017 ja Tuska Festival erosivat toisistaan kuin yö ja päivä”
Eilen tuskastelin, kun en löytänyt Marie Kondon kirjaa KonMari, puhelimeni e-kirjakaupasta, ibookstoresta. Pakkohan se sitten oli lähteä kohti Suomalaista kirjakauppaa, jotta sain kaivettua kirjan käsiini.
Me muutamme ja inhoan sitä. Olen yhdessä elämänvaiheessa muuttanut liikaa ja siitä jäi ikävä fiilis. Nyt ajatuskin muutosta on karmaiseva.
Maanantaina ajattelin, että kyllähän näitä töitä pystyy tässä tekemään samalla, kun poika leikkii paloautoilla. Olin väärässä.
